- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
Pönttöpuisto/lintutupa
Myllylähteen alue
Muu reitinvarsi
Harjusinisiipi
Kangasajuruoho
Natura-alue
Metso
Kehrääjä
Harjukeltalieko
Isohirvenjäkälä
Pesimälinnusto
Mäntymetsä
Muurahaispesä
Maitikat
Metsänpohjan kummallisuuksia
Sammalet
Harjumetsän sieniä
Harjun metsätyypit
Jälkiä hangella
Tikat kolojen rakentajina
Kehnäsieni
Puolukka
Hirvenmetsästys ja taimituhot
Mäntykukka
Koivuja ympäristön mukaan
POHJAVESI
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
REITINVARREN PALVELUT
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Mäntykukka

Virttaankankaan harjumänniköissä kulkija voi kohdata oudon kalpean kasvin, josta ei aivan heti voi päätellä kuuluuko se kasvi- vai sienikuntaan. Outo kasvi on mäntykukka, joka kuuluu ns. marraskasveihin eli sillä ei ole lainkaan lehtivihreää. Mäntykukalla on kalpeankeltaiset nuokkuvat kukat. Yleensä sitä näkee kuivilla mäntykankailla pieninä ryhminä.

Mäntykukan tieteellinen nimi tarkoittaa erakkoa. Se onkin elintavoiltaan hieman erakkomainen. Joinakin kesinä sitä ei esiinny lainkaan tutuiksi tulleilla kasvupaikoilla, mutta seuraava kostea ja lämmin kasvukausi voi tuoda esille kymmenittäin kukintoversoja. Mäntykukka on erakko myös siksi, että se kukkii vasta elokuun lopulla ja syyskuussa kun useimmat muut metsäkasvit ovat jo kukkineet.

Mäntykukka kasvaa erityisesti puolukka- ja kanervatyypin männiköissä. Useimmiten se esiintyy yhtenäisellä sammalpeitteellä. Runsaslukuisimmin sitä esiintyy juuri harjualueilla. Mäntykukka saa pääosin ravintonsa sienijuurillaan muilta kenttäkerroksen kasveilta, mutta se ei ole männyn loinen, kuten aiemmin uskottiin. Sen sijaan sitä voidaan pitää männyn sienijuurten kuten kangastatin loisena. Mäntykukan kukintovarsi on hyvin parsamainen. Sen nuokkuvat kukat tuoksuvat voimakkaasti vanilijalle. Kukinnon jälkeen koko verso ko- vettuu ja kukinto oikenee. Koko verso säilyy seuraavaan kesään kotahedelmineen.

Kuva: Jyrki Oja