- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
Myllylähde
Lirikaivo
Pohjaveden suojelu
Maisemointi
Tekopohjavesihanke
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Tekopohjavesihanke

Pohjavesi on tärkein juomaveden lähteemme, suurin osa väestöstä käyttää pohjavettä juomavetenään. Luontaiset pohjavesivarat ovat kuitenkin rajalliset Suomessakin. Alueilla,joilla on paljon ihmisiä ja teollisuutta, ei aina ole tarpeeksi puhdasta vettä näiden käyttöön. Alueilta, joilla on runsaasti puhdasta pohjavettä, ei voida kuitenkaan pumpata loputtomasti vettä ihmisten käyttöön vaikuttamatta samalla haitallisesti luonnon tasapainoon. Jos pohjavettä käytetään enemmän kuin sitä ehtii muodostua lisää sateesta, sen pinta laskee, kasvillisuus alkaa muuttua ja kaivot voivat kuivua.

Koska luontaiset pohjavesivarat eivät aina ole riittävät, niitä voidaan keinotekoisesti lisätä. Tätä sanotaan tekopohjaveden valmistamiseksi. Tekopohjaveden valmistuksessa lisätään maaperässä olevan pohjaveden määrää imeyttämällä sinne pintavettä. Menetelmä pyrkii matkimaan luonnon omia prosesseja: sateen tai järviveden imeytymistä maaperään. Tekopohjavettä voidaan kuitenkin valmistaa vain alueilla, joissa maaperä on tarkoitukseen soveltuva. Savimaassa valmistus ei onnistu, vaan maan pitää koostua hyvin vettäjohtavasta karkeasta, hiekkaisesta ja soraisesta aineksesta. Tällaista ainesta löytyy Suomessa lähinnä harjuista ja reunamuodostumista, joista suurimpia sanotaan Salpausseliksi. Alueen pitää olla myös riittävän laaja, jotta voidaan valmistaa riittävän suuria vesimääriä, ja jotta tekopohjaveden valmistus ei häiritse alueen muuta käyttöä.

Suomessa on käytössä 25 tekopohjavesilaitosta, jotka tuottavat noin 15% vesilaitosten jakamasta vedestä. Suomessa tekopohjavettä on muodostettu 1970-luvulta lähtien. Ruotsissa vanhimmat tekopohjavesilaitokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja.

Tekopohjavettä voidaan valmistaa sadettamalla tai allasimeytyksellä.
Sadettamisessa ruiskutetaan pintavettä pieninä suihkuina tarkoin valitulle alueelle. Kasvillisuuteen tai maaperän pintaan ei kajota, joten vesi käyttäytyy kuten tavallinen sade maahan osuessaan; vesi imeytyy maahan ja vajoaa alaspäin pohjaveteen.

Allasimeytyksessä sopivalle alueelle kaivetaan pieniä lampimaisia altaita. Altaita täytetään jatkuvasti muualta johdetulla pintavedellä. Koska altaan pohja ei ole tiivis, vesi valuu jatkuvasti altaan pohjan läpi alaspäin ja päätyy lopulta täydentämään pohjavesivarastoa. Pohjavesi on tärkein juomaveden lähteemme, suurin osa väestöstä käyttää pohjavettä juomavetenään. luontaiset pohjavesivarat ovat kuitenkin rajalliset suomessakin. alueilla,joilla on paljon ihmisiä ja teollisuutta, ei aina ole tarpeeksi puhdasta vettä näiden käyttöön. alueilta, joilla on runsaasti puhdasta pohjavettä, ei voida kuitenkaan pumpata loputtomasti vettä ihmisten käyttöön vaikuttamatta samalla haitallisesti luonnon tasapainoon. jos pohjavettä käytetään enemmän kuin sitä ehtii muodostua lisää sateesta, sen pinta laskee, kasvillisuus alkaa muuttua ja kaivot voivat kuivua.

Ennen imeyttämistä raakavesi esikäsitellään, jolloin merkittävä osa kiintoaineksesta poistuu. Raakavesi voidaan esimerkiksi välpätä ja hiekkapikasuodattaa ennen imeytystä.

Vajotessaan alaspäin vesi joutuu kosketuksiin ja reagoi maaperän pieneliöiden, humuksen ja mineraalien kanssa. Sadetusimeytyksessä osa pintavedessä olevista kiinteistä aineista imeytyy ja kiinnittyy jo maaperän ylimpään orgaaniseen humuskerrokseen. Maaperän bakteerit hajottavat pintaveden aineita. Maaperän mineraalien pinnalle kiinnittyy aineita vedestä ja mineraaleista liukenee kivennäisiä veteen. Virttaankankaan maaperässä on esimerkiksi paljon kalkkikiveä, josta liukenee kalsiittia pohjaveteen.
Maaperässä tapahtuvat reaktiot hajottavat imeytetyn veden sisältämää orgaanista ainesta. Nämä muutokset veden kemiallisessa koostumuksessa parantavat sen laatua. Esimerkiksi veteen liuennut kalkki poistaa happamuutta ja ehkäisee happaman veden aiheuttamia haittoja, kuten putkien syöpymistä.

Tekopohjavesi pumpataan ylös kaivoista, jotka sijaitsevat muutamien satojen metrien päässä imeytysalueelta. Näin varmistetaan, että imeytetty vesi ehtii olla useita kuukausia kosketuksissa maaperän kanssa eli sen viipymä maaperässä pitkä. Kun viipymäaika on tarpeeksi pitkä, vesi ehtii kunnolla reagoida maaperän kanssa ja sen laatu tasaantuu. Ylös pumpattu vesi vastaa laadultaan hyvää pohjavettä, eikä sitä tarvitse enää erikseen käsitellä. Se voidaan sellaisenaan johtaa putkia pitkin käyttöön.

Sadetusimeytys muuttaa imeytysalueen kasvillisuutta. Jäkälät, varvut ja eräät sammallajit voivat taantua tai kuolla. Puuston kasvu voi puolestaan nopeutua imeytyksen seurauksena. Allasimeytyksessä maan pintakerros joudutaan kokonaan poistamaan. Allasimeytyksessä pystytään kuitenkin imeyttämään suurempi määrä vettä pienemmälle pinta-alalle.

Valokuva on otettu koeimeytysten aikana. Varsinaisilla imeytysalueilla putket piilotetaan maaperään, muuten imeytysalue tulee olemaan samannäköinen kuin kuvassa.


 

Karttaan on merkitty sinisellä harjualueelle suunnitellut tekopohjaveden imeytysalueet.

 

Katso kartasta esittelytaulun sijainti maastossa