- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
Myllylähde
Lirikaivo
Pohjaveden suojelu
Maisemointi
Tekopohjavesihanke
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Myllylähde

Mittapato tai kolmiopato on yksinkertainen tapa mitata lähteen virtaamaa eli sitä, kuinka paljon vettä lähteestä purkautuu siitä lähtevään puroon. Myllylähteestä purkautuvaa vesimäärää mitataan ns. Thompsonin mittapadolla. Vesimäärä Q voidaan laskea
kaavasta: jossa h on veden purkukorkeus eli veden pinnan korkeus metreissä kolmionmallisen aukon alareunasta mitattuna. Mittapadon aukkoon on tehty tätä varten asteikko. Huomattavasti helpompaa on kuitenkin katsoa purkukorkeus ja sen perusteella tarkistaa virtaaman määrä padon vieressä olevasta taulukosta.

Mittapadon lukema kirjataan säännöllisesti ylös. Kun käytössä on virtaamamääriä useiden vuosien ajalta, saadaan arvokasta tietoa vesimäärien vaihteluista. Virtaama ei kerro pelkästään lähteestä, vaan myös lähteen ympäristön pohjavesien pintojen tasosta ja sitä kautta sademääristä ja ihmisen toiminnasta alueella. Esimerkiksi metsien ojitus ja veden pumppaaminen kaivoista muuttavat pohjaveden pinnan korkeutta sen luontaisesta tasosta.

Lähteestä purkautuvan veden määrä vaihtelee luonnostaankin pohjaveden pinnan vaihtelujen tahdissa pienellä viiveellä. Keväällä osa lumien sulamisvesistä imeytyy maaperään ja nostaa pohjaveden pintaa. Tällöin myös lähteistä purkautuvan veden määrä lisääntyy. Loppukesän kuivina aikoina lähteestä purkautuu vähemmän vettä. Talvella sade ei imeydy maaperään, vaan jää lumena peittämään maata. Tällöin pohjavesi ei saa lisäystä ja sen pinta laskee, ja lähteestä purkautuu vain vähän vettä. Vähäsateisina vuosina pohjaveden pinta on matalalla ja lähteistä purkautuvat vesimäärät ovat pieniä. Sateisina vuosina purkautuu enemmän vettä.
Myllylähteestä purkautuva vesi on peräisin suurimmaksi osaksi pääharjulta. Harjun ydin koostuu karkeista, hyvin vettäjohtavista maa-aineksista, lähinnä sorasta ja kivistä.

Maahan imeytynyt sadevesi kulkee harjun ydintä pitkin painovoiman vaikutuksesta alemman pinnantason suuntaan.
Myllylähteellä hiekkaiset ja soraiset harjukerrostumat ovat alempana kuin muualla, mutta kuitenkin lähellä maan pintaa, joten vesi pääsee purkautumaan ja muodostaa lähteen.

Sivuharjun vesi puolestaan purkautuu Kankaanrannan lähteeseen. Pää- ja sivuharjun vesien kemiallisissa koostumuksissa on selviä eroja. Muun muassa näitä eroja tutkimalla on saatu selville Myllylähteestä purkautuvan veden alkuperä.

Lisää Myllylähteen alueesta.