- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
Västäräkki
Harmaasieppo
Tervapääsky
Kirjosieppo
Pikkutikka
Leppälintu
Vesisiippa
Telkkä
Käki
Palokärki
Puukiipijä
Peippo
Kehrääjä
Kangaskiuru
Tikat kolojen rakentajina
Käenpiika
Lehtopöllö
Tiainen pöntöllä
Tiaiset kololintuina
Käpytikka
Pönttötuholaiset
Orava
Suurten kololintujen asuntopula
Helmipöllö
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Helmipöllö

Suurikokoiset kolopesijämme potevat ankaraa asuntopulaa, kun suurikokoisia koloja ei nykymetsistä enää löydy. Metsien nuorentuminen ja vanhojen metsien lähes totaalinen häviäminen Etelä-Suomesta on aiheuttanut sen, ettei suuria pesäkoloja metsistämme enää paljon löydy. Ilman luontoharrastajien pöntötystä moni kololintu olisi nykyistäkin vähälukuisempi.

Uuttukyyhky potee ankaraa asuntopulaa. Uuttukyyhky on kololintu, joka majoittuu vanhaan palokärjen koloon tai pönttöön. Pesäpaikan sijainti asettaa omat vaatimuksensa, sillä kolon on oltava korkealla mieluiten lähes 10 metriä maanpinnan yläpuolella. Uuttukyyhky ei ole kovinkaan tarkka elinympäristöstä. Uuttukyyhky on peltolaji, joka pesii metsissä. Uuttukyyhky väistyy suosiolla, jos samalle kololle on tulossa terhakkaampi telkkä tai helmipöllö. Naaras munii kaksi munaa ja poikastuoton varmistamiseksi kesään mahtuu jopa 4 pesuetta. Uuttukyyhky käyttää ravinnokseen mieluiten yksivuotisten rikkaruohojen siemeniä. Tehokas rikkakasvihävitteiden käyttö on heikentänyt lajin elinmahdollisuuksia monin paikoin, mutta syy lajin vähälukuisuuteen johtuu useimmiten pesäpulasta. Pesimä- ja
ruokailutottumuksista johtuen uuttukyyhky luokiteltiin aiemmin uhanalaisiin lajeihin. Nykyisin lajin kanta on kasvanut, mutta edelleenkin laji on vähälukuinen.

Telkkä on runsaslukuinen ja näkyvä sorsalintu. Se on asuinvesien valinnassa vaatimaton. Telkälle kelpaavat vähäpätöisetkin vedet, kunhan pesäkolo vaan on lähistöllä. Rajoittavin tekijä telkän lisääntymisessä onkin pesäkolojen puute. Kaksi naarasta saattaakin munia samaan pönttöön. Asuinpaikakseen telkkä valitsee vanhan palokärjen kolon tai pöntön. Telkkä ei pehmusta pesäänsä, joten pöntöntekijän on huolehdittava että pöntön pohjalla on esim. möyheää purua. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että pöntön seinät ovat karheat sillä haudonnan loputtua naaras kutsuu poikaset maasta käsin pöntön suulle. Poikaset kiipeävät omin kynsin lentoaukolle ja pudottautuvat siitä maahan.

Helmipöllö on yleisin pöllömme. Sen heleä puputus voi kuulua kevätiltana missä tahansa. Helmipöllö ei ole kovinkaan vaatelias asuinpaikan suhteen. Jos ympärillä on kunnon metsää helmipöllö viihtyy hyvin. Lajille on kuitenkin tärkeintä, että pesäpaikaksi
löytyy oikeankokoinen onkalo ontossa haavassa tai pöntössä. Useimmiten telkän pönttö on helmipöllölle mieluinen. Helmipöllö joutuu kuitenkin usein väistymään viirupöllön tai lehtopöllön tieltä. Se saattaa jopa joutua niiden saaliiksi, jos lajien reviirit ovat liian lähellä toisiaan. Helmipöllö käyttää ravinnokseen useimmiten pikkunisäkkäitä, ensisijaisesti myyriä mutta jonkin verran myös lintuja. Helmipöllöt vaeltavat ja muuttavat kotometsää mielellään. Lähes jokavuotisen vaelluksen jälkeen ne päätyvät kuitenkin melko usein puputtamaan vanhan tutun kolopuun edustalle.

Kuva: Jyrki Oja
Helmipöllö