- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
Västäräkki
Harmaasieppo
Tervapääsky
Kirjosieppo
Pikkutikka
Leppälintu
Vesisiippa
Telkkä
Käki
Palokärki
Puukiipijä
Peippo
Kehrääjä
Kangaskiuru
Tikat kolojen rakentajina
Käenpiika
Lehtopöllö
Tiainen pöntöllä
Tiaiset kololintuina
Käpytikka
Pönttötuholaiset
Orava
Suurten kololintujen asuntopula
Helmipöllö
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Leppälintu

Harjualueen kesäyön ensimmäinen laulaja on leppälintu, joka mieluiten laulaa juuri hämärissä. Aamun valo paljastaa puunlatvan laulajan, jonka tuntee parhaiten teräsjousen tavoin värisevästä  ruosteenpunaisesta pyrstöstä. Aamuhetken jälkeen leppälinnun näkee vain vilaukselta kun se vilahtaa oksistossa hyönteisten perässä tai kun se noukkii maasta vaaksiaisen tai perhostoukan.

Leppälintu on alkuperältään valoisien, karujen mäntykankaiden laji ja runsaimmillaan se esiintyy harjualueilla. Leppälintu on aina ollut Varsinais-Suomessa harvalukuinen, jossa metsät ovat pääosin kuusivaltaisia. Harjulla laji on melko yleinen, mutta täällä sen esiintymistä on rajoittanut sopivien pesäkolojen puute.  Laji on tyypillinen kololintu, joka puunkolojen lisäksi voi pesiä myös maakoloissa, kuten tuulenkatojen alla. Lajia on tutkittu systemaattisesti Virttaankankaalla, jossa lajille on asetettu satoja linnunpönttöjä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää leppälinnun ja käen välistä pesäloissuhdetta, sillä leppälintu on käen merkittävin loisintakohde.

Leppälintu munii koloonsa 5-7 sinistä munaa ja melko usein joukkoon ilmestyy muita suurempi kokoinen käenmuna. Osa leppälinnuista tunnistaa vieraan munan eikä haudo sitä, mutta osa leppälinnuista hautoo käenmunaa kuin omaansa. Käenpoikanen  kuoriutuu joko aikaisemmin tai samanaikaisesti kuin muut poikaset. Vaistonsa ohjaamana se työntää joko poikaset tai munat pesän laidan yli. Tämän jälkeen leppälintuemot ruokkivat kyltymätöntä käenpoikaa aluksi 3 viikkoa pesäkolossa ja vielä toiset kolme viikkoa pesäkolon ulkopuolella. Loppuvaiheessa käenpoikanen on huomattavasti emolintujaan suurempi ja vaikka se jo saalistaa aktiivisesti emolinnut ruokkivat sitä vielä säännöllisesti.

Käki ja sen loisintakohteet muuttuvat jatkuvasti. Esimerkiksi pajulinnut reagoivat herkästi käenmunaan ja hylkäävät ähes poikkeuksetta pesän käen vierailun jälkeen. Tästä on päätelty että aiemmin pajulinnut ovat olleet käelle merkittävä isäntälaji. Tulevaisuudessa myös leppälintu oppinee tunnistamaan käenmunan ja käen on haettava itselleen uusia loisintakohteita.

Kuva: Jyrki Oja