- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
Lehtojen hoito
Turvekammi
Saniaiset
Natura-alue
Varaustupa
Myllytupa
Pikkutikka
Lirikaivo
Telkkä
Lahopuut
Metsäsauna
Humala
Liito-orava
Lähdesara
Vesisiippa
Metsäviklo ja rantasipi
Sammakot
Palokärki
Koskikara
Saukko
Kangaskiuru
Mäntymetsästä terveyttä
Koivuja ympäristön mukaan
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Lahopuut

Luonnontilaisessa boreaalisessa havumetsässä on paljon kuollutta lahopuuta, jopa 140-180 m3/ha eli noin 20-30% elävän puuston määrästä. Puuston kilpailu elintilasta aiheuttaa heikommalle jäävien puiden kuolemisen. Järeän havupuun rungon lahoaminen täydellisesti vaatii jopa 200 vuotta, mutta lehtipuu hajoaa nopeammin.

Lahopuun varassa elää monia eliölajeja kuten suursieniä, punkkeja, kovakuoriaisia, kaksisiipisiä ja pistiäisiä. Jopa neljännes metsien koko eliömäärästä elää lahopuun varassa. Myös monet linnut tarvitsevat lahopuuta pesiäkseen sen onkaloissa. Tällaisia ovat mm. käpytikka ja palokärki. Pikkutikka, pohjantikka ja valkoselkätikka käyttävät lahopuiden eliöitä ravinnokseen.

Lahoavan tuulenkaataman rungon eliöyhteisöön vaikuttavat paikan kosteus ja lämpötila. Lahopuulla elävät kovakuoriaiset ja kääväkkäät ovat usein erikoistuneet tiettyyn puulajiin ja lahoamisen eri vaiheisiin. Monesti tietty lajikin on riippuvainen toisen lajin jo lahottamasta puusta. Kaarnan karistessa vähitellen rungolta tavataan lahopuussa eniten harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Rungon maatuessa puuta syövien eliöiden määrä vähenee ja tilalle tulee lajeja, jotka käyttävät runkoa vain suojanaan.

Aarniometsät ovat vanhoja metsiä, joissa ihminen ei ole tehnyt metsänhoitotoimia. Tällaisissa metsissä on runsaasti pystyyn lahonnutta puuta sekä myös maassa lahoavia maakeloja. Tällaiset metsät ovat nykyään hyvin arvokkaita luontokohteita ja ilman suojelutoimia ne ovat vaaras- sa hävitä luonnostamme kokonaan.

Kuva: Jyrki Oja