- Ota yhteyttä - Sivustosta - Tulostussivu -
HARJUREITTI

ETUSIVU
GEOLOGIA
LUONTO
POHJAVESI
HIIHTOREITISTÖ
SÄÄ JA LATUTIEDOT
RETKEILY, ULKOILU
OPASTETUT RETKET
MAJOITUS, SAVUSAUNA YM.
MYLLYLÄHTEEN LUONTOALUE
Lehtojen hoito
Turvekammi
Saniaiset
Natura-alue
Varaustupa
Myllytupa
Pikkutikka
Lirikaivo
Telkkä
Lahopuut
Metsäsauna
Humala
Liito-orava
Lähdesara
Vesisiippa
Metsäviklo ja rantasipi
Sammakot
Palokärki
Koskikara
Saukko
Kangaskiuru
Mäntymetsästä terveyttä
Koivuja ympäristön mukaan
PÖNTTÖPUISTO/ LINTUTUPA
AJO-OHJE JA YHTEYSTIEDOT
LUONTOMATKAILUHANKE
LINKIT

 



Mäntymetsästä terveyttä

Mänty (Pinus sylvestris)on Suomen yleisin puulaji ja täällä kuten muillakin harjualueilla se on metsän ehdoton valtapuu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, jotka alun perin ovat tarkoittaneet hieman eri asioita. Esimerkiksi honka nimitystä on käytetty kuvaamaan vankkarunkoista ikimäntyä. Mäntyvaltaiset metsät kattavat yli puolet Suomen metsäpinta-alasta. Mänty on sopeutunut loistavasti pohjoisiin olosuhteisiin, joissa olosuhteet vaihtelevat nopeasti jopa vuodenaikojen sisällä. Männyllä on kaikista metsäpuista laajin juuristo. Sen vankka pääjuuri tunkeutuu syvälle maahan ja sen vuoksi se voi menestyä paikoilla, joissa on vähän ravinteita ja vettä. Syvälle yltävän juuriston ansiosta se selviytyy hyvin myös kuivilla paikoilla kuten kallioiden lakialueilla ja harjujen päällä, jossa vedestä on aina pulaa. Mänty tarvitsee runsaasti auringonvaloa ja puun jokainen oksa sekä neulanen sijaitsevat siten, että siihen osuisi mahdollisimman runsaasti auringonvaloa. Vanhan männyn runko on ala- ja keskiosistaan oksaton juuri tästä syystä, sillä varjoon jäävät alaoksat kuivuvat pois.

Rakennuspuuna mäntyä on käytetty vuosituhansia ja parhaita honkia käytettiin vuosisatoja laivanrakennuspuuna. Männyn lastuista on vuosisatoja valmistettu erilaisia koreja sekä verkkopusseja ja juuria on arvostettu punosmateriaalina. Punomiseen tarvittavat juuret otettiin nuorista männyistä. Tervaa poltettiin männyn kannoista tai pihkaisista rungoista. Kannot tai rungot pilkottiin ja kuumennettiin ja ulos valuva terva kerättiin astioihin. Tervalla voideltiin kärrynpyörät, kyllästettiin köydet ja kalaverkot. Terva oli myös lääkeaine ja sillä voideltiin rupia ja haavoja. Eniten tervaa kuitenkin käytettiin veneiden ja laivojen tervaamiseen ja erityisesti Pohjanmaalla ja Kainuussa tervanpoltosta muodostui hyvin merkittävä elinkeino.

Ravinnonlähteenä mänty oli erinomainen kun tuli katovuosi. Nuorista männyistä kerättiin nilaa, joka kuivattiin, pihka poistettiin ja se jauhettiin jauhoksi. Pettu maistuu puiselta, mutta on pelastanut paljon ihmisiä varmalta kuolemalta. Havuista, versoista ja pihkasta valmistetaan nykylääketieteessäkin monenlaisia lääkeaineita. Männynversoista tehdään rohtoja ja männynversokylvyt lievittävät ihotauteja, reumaa, hermotauteja ja unettomuutta.

Kuva: Markku Lappalainen