Puukiipijä



Suurenna
Puunrunkoa vasten asetettu V-mallinen lautapönttö, jossa on kulkutie pöntön kummallakin reunalla, on puukiipijän koti. Luonnossa puukiipijä pesii lahopui den kaarnankoloihin ja usein hyvin ahtaisiin rakoihin. Eksoottisen näköisen puukiipijän tunnistaa helposti selkäpuolen kirjavasta kaarnanvärisestä värityksestä, pitkästä kaarevasta nokasta ja tankeista pyrstösulista. Linnun ekolokero on hyvin rajoittunut, sillä se viettää pystysuoraa elämää kierrellen puiden runkoja alhaalta ylöspäin. Yleensä se ei poikkea edes suuremmille oksille ja maassa sen näkee äärimmäisen harvoin. Puun runkoon laji tarttuu sirppimäisillä kynsillään ja kaarevalla nokalla se poimii hämähäkkejä ja pieniä hyönteisiä kaarnankoloista.

Puukiipijän ominta elinympäristöä on vanha ikikuusikko tai sekametsä, mutta se
voi pesiä myös lähes puhtaassa männikössä, jos vain puusto on riittävän vanhaa. Se voi pesiä myös talojen pihapiireissä ja kelpuuttaa pesäpaikakseen vaikka talon seinänraon tai puupinon. Viime vuosina puukiipijät ovat oppineet käymään talviruokintapaikoilla, jossaniille kelpaa talipalloista irronneet pienet, rikotut siemenenpalat.

Vanhat puukiipijät ovat paikkalintuja, mutta nuoret linnut saattavat lähteä vaellukselle.
Yleensä vaellus päättyy Suomen rannikolle, mutta joskus linnut saattavat lähteä myös meren ylitykseen ja päätyä Ruotsin tai Viron puolelle. Puukiipijä on aikainen pesijä ja ensimmäinen poikue, johon tavallisesti kuuluu 5 poikasta, voi olla lennossa jotoukokuun toisella viikolla. Puukiipijä pesii toisen kerran kesäkuussa, mutta se vaihtaa yleensä pesäpaikkaa.

Puukiipijä kuuluu taantuviin lintulajeihin, sillä talousmetsissä on sille niukasti pesäpaikkoja ja erityisesti talvella ruuansaanti on epävarmaa niukasti lahopuuta sisältävässä talousmetsässä. Mikään yleinen laji ei puukiipijä ole ja lajin tiheys jää yleensä noin yhteen pariin neliökilometrillä. Varttuneeseen metsään viety puukiipijäpönttö saa asukit melkoisella varmuudella. Samaan metsikköön kannattaa asettaa kaksi pönttöä, jotta myös kesän toiselle pesyeelle löytyisi pesäpaikka.

Kuva: Markus Varesvuo